Juhannuksen kunniaksi ajattelin ehtiä postaamaan vihdoin ja viimein minulle tärkeästä paikasta, jossa olen viettänyt lapsuudessani paljon aikaa. Kyseessä on mummani ja paapani mökki. Nykyisin ehdin sinne kerran tai kaksi kesässä, mutta ennen vietin kesälomastani aina muutaman viikon mumman passattavana. Nämä kuvat otin viime viikonloppuna mökillä myllertäessäni. Alla olevassa kuvassa näkyvät paapani rakentamat tynnyrisauna ja tiskikatos sekä mumman ylpeys, valtava lumipalloheisi.
Mökillä olen viihtynyt aina hyvin, koska puitteet ovat kaltaiselleni estetiikasta nauttivalle vallan mainiot. Käsin tehtyjä kauniita esineitä on joka puolella ja mumman rakkaudella istuttamat kukat rönsyilevät penkissä ja toisessakin. Mökillä olen myös lapsuudessani lukenut ne kaikki enojen texwillerit putkeen, juossut metsissä (ja pelännyt että kärmes purasee), mutta myös saanut piirrellä ja maalata rauhassa. Olen siellä ollessani saanut oikein toden teolla lomailla. Nykyään nautin enemmän touhuilemisesta mökin puutarhassa kuin täydestä joutilaisuudesta, vaikka sitäkin mökillä voi edelleen tehdä. Pilliäisiä ja nokkosia kitkee oikein mielikseen marjapuskien juurelta kun tietää, että marjojen poimiminen on siten hieman helpompaa sitten satoaikaan… Ja onpahan siitä edes vähän apua ja iloa mummalle. Tässä muutamia joutilaisuuden osoituksia eli “taiteellisia” tuotoksiani 2000-luvun alkupuolelta:
Tässä kuvattuna hiilipiirroksena itse mökkirakennus, joka on paapani vanha kotitalo. Mökkiin on myöhemmin rakennettu lasiveranta.
Suojelusenkelin olen maalannut vuonna 2002 öljyväreillä.
Olen mielestäni siten etuoikeutetussa asemassa, että olen saanut tuntea äidinpuoleiset isovanhempani lähes kolmekymmentä vuotta, ja ennen kaikkea saanut heiltä paljon tietoa, millaista on ollut elää Suomessa ennen sotia, toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kun sodasta ei saanut puhua. On upeaa, että he jaksavat edelleen seurata teknistä kehitystä ja maan politiikkaa, ihmetellen muun muassa kuinka puhelimellakin voi lähettää kuvia, jotka nähdään toisella mantereella.
Tekninen kehitys onkin ollut valtavaa sen 90 vuoden aikana kun paapani on täällä maankamaralla tallustellut. Alkaen nyt vaikka koneiden ja television kehityksestä, liikenneverkoston ja kulkuneuvojen kehittymisestä saati sitten kaupunkien syntymisestä. Oikein huimaa, että mitä sitä itse tulen vielä näkemäänkään elämän aikana, jos saa elää yhtä pitkään kuin he!
Varsinaisessa mökissä on tuvan lisäksi yksi pienenpieni huone, jota sanotaan pikkukammariksi. Tapasin sanoa sitä maailman parhaaksi huoneeksi, 
enkä ole käsitystäni vieläkään siitä muuttanut.
Virkattu joutsenliina on mumman tuttavan tekemä ja se oli muistikuvieni mukaan aikoinaan mumman ja paapan kotitalon makuuhuoneessa. 80-luvun loppupuolelta asti se on koristanut pikkukammaria yhdessä enoni kummien noin 60 vuotta sitten antaman kastelahjan, madonna ja lapsi -reliefin kanssa. Reliefi on mielestäni kaikkine kulumineen erittäin kaunis teos. Lieneekö sen syytä, että pikkukammarissa on aina ollut hyvä nukkua.
On kammarissa muitankin aarteita, enoni vaimon eli tätini tekemät kaunit sinivalkoiset ristipistotaulut jne., mutta kaikkea kaunista ei saa paljastaa kerralla.
Makuuaitasta löytyviin hauskoihin esineisiin kuuluu “taideteosteni” lisäksi myös tämä nukke, jonka hame on virkattu vessapaperirullan ympärille. Esine on ollut suosikkini jo kauan.
Oikein hyvää ja rauhallista Juhannusta!
Toivottavasti ehdin bloggaamaan vielä tämän kesän aikana jossain välissä, vaikka gradun kirjoittaminen on kesken edelleen.
Reetta
Avainsanat: hiilipiirros, käsityöt, kukat ja kasvit, mökki, öljyvärityö, relief, virkkaus
